Niinhän siinä kävi, että lomamme keskeytyi.

Kun pääsimme torstaina perille Hurghadaan, niin jo perjantaina muut matkatoimistot alkoivat kotiuttaa lomalaisia kotimaahan.

Uutisointi kotimaassa oli paljon dramaattisempaa, kuin se todellisuudessa oli. Toki Kairossa ja muissa suurissa kaupungeissa oli aivan hirvittävää, mutta lomakohteissamme suhteellisen rauhallista. Muutamia keppikahakoita oli, mutta ne ei kohdistuneet turisteihin.

Tiistaina lähtivät viikon matkan tilanneet ja meilläkin oli ilmoitus, että varautukaa pikaiseen lähtöön. Eihän siinä sitten kovin kauas hotellialueelta voinut poistua, kun muutaman päivän olimme epävarmuudessa lähdön suhteen.

Pikaisesti kävimme basaarialueilla tuliaisia ostelemassa. Silkkihuiveja todella edullisesti,  mausteita ja papyrystauluja.

Suurin pettymys oli, että kaikki paikalliset retket olivat peruttu. Jäi auringonlasku aavikolla kuvaamatta, Luxorin retki kuninkaiden laaksoon ja paljon muuta, mihin olimme suunnittelleet tekevämme retkiä.

Hotelli oli suuri ja turvallinen aseistautuneine turvamiehineen ovella. Meillä ei ollut yhtään pelottavaa eikä turvatonta.

Yhteishenki turistien ja paikallisten kesken oli hyvä ja koko kaupunki oli aivan suruissaan turistien poistuttua.

Laitan tähän muutaman tuokiokuvan, paljon ei kuvia ehtinyt edes saada.

Siivoja teki jokainen päivä erilaisen taideteoksen vuoteelle. Tätä nauroimme makeasti, kun joutsen oli saanut silmälasimme asusteeksi.

Tässä joutsen on saanut koristeeksi  bougainvillean kukkia, sarjakuvakirjan kera.

Siivooja oli levittänyt ostamiani silkkihuiveja viuhkaksi sängylle. Näitä huiveja ostelin kaiken värisinä.

Pitihän se yksi kamelikin ikuistaa. Ei kuitenkaan ihan aito aavikon työkameli, vaan tälläinen kaupungin turistiversio, jonka selässä olisi saanut itsensä kuvattua. Me emme sitä tehneet.

Tämä kuva kertoo paljon Hurghadan alueesta. Takana on Punainen meri ja valtavasti keskeneräisiä rakennuksia. Ne pikkuhiljaa valmistuvat hotelleiksia, joita oli todella paljon.

Tämä kuva kertoo epätavallisesta tilanteesta Suuri lippu oli levitetty hotellimme lähelle pääkadulle. Kun kysyimme lipun tarkoitusta, paikallinen selitti, että toisella puolella on presidentti Hosni Mubarakin kannattajat, toisella puolen vastustajat.

Päivisin  kaupunki oli rauhallinen, mutta iltaisin ja öisin pieniä mellakoita kuulemma oli.

Hotellin parvekkelta näimme lauman miehiä, aseinaan puukeppejä. Seuraavana päivänä selvisi, että olivatkin basaarien omistajia, jotka varustautuivat mahdollisia ryöstöjä vastaan.

Tiistaina lähtijöiltä saimme vaihdettua ylimääräisiä puntia, kun valuutanvaihto loppui ja automaatteja ei täytetty ryöstöjen varalta.

Meidät lennätettiin torstaiyönä jumbojetillä Tukholmaan muiden pohjoismaalaisten kanssa. Sieltä pienemmällä koneella Helsinkiin. Matka hotellista kotiin kesti 17 tuntia, joten väsynyttä porukkaa oli perillä kotimaassa.

Kotimaassa perhe, sukulaiset ja ystävät olivat huolissaan, mutta onneksi tekstiviestit toimivat.

Finnmatkat hoiti tilanteen ihan joustavasti ja hyvittävät käyttämättä jääneen lomaosuuden.

Eihän se raha korvaa pettymystä, mutta onhan se pieni lohtu.

Reissu oli siinä mielessä turha, että emme nähneet aitoa Egyptiä ollenkaan, vain tavallisen turistikaupungin. Tuliaisiksi saimme upet rusketukset, kun viimeiset päivät lähtöä odotellessa meni uima-altaalla muiden turistien kanssa surustellessa.

Nyt jäi kuitenkin tunne, että voisimme matkustaa Egyptiin uudelleen, kun maan tilanne rauhoittuu ja matkoja taas aletaan järjestää.

Lämmin kiitos kaikista kommenteista edelliseen postaukseen. Eläkkeellä olo alkoi varsin vauhdikkaasti, mutta ei ainakaan tylsästi.

Alan tässä pikkuhiljaa suunnitella käsitöitä, kun matkalaukut on saanut purettua ja likapyykin pestyä.