Pienen lapsenlapseni ihailun kohde on Hello Kitty. Pitihän pienoisen saada idonlinsa kuvalla varustetut lapaset.
Ja mummihan toteutti toiveen...
Täytyy tosin tunnustaa, että kaiken purkamisen ja sähläämisen jälkeen Hello Kitty ei ole minun suosikkini.
Kävi vielä niin hassusti, että eihän näistä tullut ihan identtisiä, toisella on surullinen ilme. Mutta niinhän me ihmisetkin olemme, erilaisia. Joten saa kelvata virheineen.
Minusta on selvästikin tullut vanha. Unohdin Hello Kityltä suun ja piti vielä sekin lisätä.
